Olemme Hanna Vihriälän kanssa jutelleet rannalla Onkiniemessä. Palaamme työhuonetta kohti julkisten teosten tahdittaessa puhetta. Ulos tulevien teosten pitää olla sään ja ilkivallan kestäviä, siinä budjetin rajat tulevat nopeammin vastaan sisätiloissa. Samalla rahalla sisätilaan saa näyttävämmän teoksen.

M – Vuoreksessa on toisaalta kiva kun on pieniä töitä, teokset tulee lähelle ihmisiä.
H # Mm joo. Ja siellä satsataan taiteeseen. Mut Suomessa oli yksi alue, jonne tulee isojakin teoksia.
– Sielläkö oli se runoilijapatsas, jonka luo kokoonnutaan pitämään runopiiriä?
# Oliko se Suomen tuntemattomin runoilija?
– Just se!
# Se on Anssi Kasitonnin. Se runoilija on peitetty kankaalla.
– Yhdistyy hyvin et ihmisten on helppo ottaa vastaan ja on ideaa.
# Kyllä teoksen pitää olla ymmärrettävä ja ajatuksia herättävä erilaisille ihmisille. Ei vain niille jotka ovat taidealalla.
– Jossakin vaiheessa julkisissa teoksissa oli jokin muu periaate. Oli kiistoja esittävyydestä, juopaa yleisön ja asiantuntijoiden välillä.
# Oli joo.

# Ehkä Suomessa on ollut aika vähissä julkisten teosten tekijät. Se on laajentunut paljon. Myös nuorilta tilataan. Se käsitys miltä julkinen taide voi näyttää on muuttunut.

# Sellanen on tosi kivaa. Tampereellakin Tammerin lammessa on nyt Tommi Toijalta ja Heli Ryhäseltä oli soutajia. Taiteilija saa korvauksen kun tuo teokset sinne koko kesäks. Sekin on hienoa.
– Toijan pissapoika vois olla pysyväkin. Toisin kuin Kaarina Kaikkosen takit Satakunnankadulla.
# Kevyitä ja vaihtoehtosia juttuja sais olla enemmän. Taide olisi hyvällä tavalla arkipäiväistä. Ei tarttis niin miettiä kestääks tää sata vuotta ja atomipommin.
– Veistoskilpailuissa on aina se pysyvyyden painottaminen.
# Usein on puhuttu kollegojen kesken et kun sulla on julkisen teoksen tilaus niin se myös kangistaa. Rennoimmat ajatukset ei välttämättä tuu sillain.
– Ei varmaan.
# Toisaalta, kaikki rakennuksethan ei ole klassikoita, ei kaikki julkiset teoksetkaan ole. Ei kaikki kestä aikaa. Siitäkin voisi keskustella.
– Kyllä.
# Multakin kysytään et kestääkö mun teokset ja miten suhtaudun jos ne ei kestä. Saa niilläkin tulla elinkaari vastaan. Yleensäkin, jos julkinen teos ei enää toimi, sen vois poistaa. Niitä säilytettäs jossakin, jopa sulatettais. Vaikka en mä nyt tarkoita.
– Tai vaihdettais paikkaa, tehtäis uusia kokoonpanoja.
# Et se päivittys. Jossakin KeskiEuroopassa on Jeesus ja Maria joka nurkan takana. Meillä on kauheen litteetä tää ympäristö mihin on kasvettu. Ei olla totuttu.
– Katolisilla on kerrassaan hörsellystä.
# Olis hienoa jos voimistus sellainen ilmapiiri, että taide on mukava juttu. On kiva et teoksia tehään ja vois olla sekä väliaikasia että pysyviä. Ei turhan jäykkää!

Minna Soraluoma