Julia Cameron on luovuusoppaiden ohella tehnyt näytelmiä, artikkeleita, romaaneja ja elokuvakäsikirjoituksia. Bert Dodson taas on kuvittanut lastenkirjoja ja tehnyt sarjakuvia. Ensimmäinen versio Betty Edwardsin kirjasta ilmestyi 20 vuotta sitten, mutta sitä ei ole suomennettu. Luovan piirtämisen opas on uusittu versio hänen laajaa huomiota ja myös ristiriitaisia reaktioita herättäneestä piirustusoppaastaan. Kaikkien kolmen kirjoittajan kirjoja on käännetty monille kielille.

Aloittamisen kynnys on matala Cameronin opastuksessa. Harjoituksiin tarttuu huomaamatta. Jotkut niistä tehdään 10 minuutissa, toisiin valmistaudutaan kylvyn tai kynttilänvalon avulla. Viimeistä tehtävää tehdään peräti kolme kuukautta. Cameron suosii listoja: 50 asiaa jotka tekevät onnelliseksi, paikat joissa on asunut tai 25 toivetta. Hän rohkaisee kirjoittamaan joka päivä niin, että sensori ei pääse väliin. Käytännössä se hoituu kirjoittamalla ensin vain raakaluonnosta. Elokuvakin kuvataan ja sitten leikataan.

Julia Cameron on kirjoittanut koko joukon luovan kirjoittamisen oppaita ja niistä on suomennettu useita, kuten Tie luovuuteen ja Kultasuoni. Tyhjän paperin nautinto ei ehkä tarjoa uutta niille, jotka ovat lukeneet Cameronia aiemmin, mutta se on kätevä käynnistysopas.

Yksi puolikas aivoa, kiitos

Betty Edwards kertoo perusteellisesti menetelmästään ja miten on päätynyt siihen. Piirtäminen koostuu viidestä perustaidosta, joita ovat ääriviivan, tyhjän tilan ja varjojen näkeminen sekä kokonaisuuden hahmottaminen. Harjoituksissa keskitytään yhteen taitoon kerrallaan. Lisäksi tavoitteena on oppia siirtymään oikean aivopuoliskon tilaan, jossa näkee piirtämisen kannalta hyödyllisellä tavalla. Käytännössä tehtävät painottuvat muotokuvan piirtämiseen.

Tehtävät kuten ylösalaisin piirtäminen vaativat perusteluja. Teorian mukaan vasen, kielellinen puoli aivoista on erittelevä, arvioiva ja lineaarinen. Se karsii arkielämälle ylimääräistä havaintotietoa. Nonverbaali ja intuitiivinen oikea aivopuolisko taas näkee unia, mahdollistaa intuition ja oivallukset, joissa osat loksahtavat paikoilleen ilman loogista järjestystä. Ajantaju katoaa oikean aivopuoliskon hallitessa, samoin sanat. Puhetta ei välttämättä kuule. Se, mitä Edwards kutsuu 0-tilaksi, kuvaa hyvin tunnetta, joka tulee, kun kuvantekeminen sujuu.

Kirja kuvailee hyvin asioita joista harvoin kerrotaan selkeästi, myös aloittelijan epäuskoa ja vastaväitteitä eri vaiheissa. Mittaamisen opettaminen ja aivojen taipumus muuntaa mittasuhteita tulee havainnollisesti käsiteltyä. Kirja herättää ajatuksia, joskin ohjelman soveltaminen suoraan tuntuu vieraalta. Tarvitaan ehkä tiettyä aivojen osaa, jotta pystyy käyttämään samaa Picasson piirustusta kopiointitehtävässä vuosikymmenten ajan. Itse en soveltaisi harjoituksia sellaisinaan minkääntasoiselle ryhmälle.

Yksi ongelma tehtävissä on kertakäyttöisyys, vaikka itse ja periaatteet ovat laajemmin sovellettavia. Lisäksi yhden asian opas voi herättää yli-innostusta niissä opettajissa, jotka ovat itse vasta oppineet piirtämään saman kirjan opastuksella.

Kirjan ohessa olisi hyvä olla esipuhe, joka esittelisi Edwardsin ja hänen menetelmäänsä suomalaisesta näkökulmasta. Onhan sen vaikutus piirustusopetukseen on ollut valtava.

Oppimateriaalia piirtämiseen

Piirustustaidon avaimet on perusopas, jonka paras anti on havaintoesimerkeissä. Kuvituksellinen leima on Dodsonilla vahva ja saa pohtimaan, miksi nimenomaan kuvittajat niin usein tekevät piirustuksen oppaita. Mukana on kuitenkin runsas valikoima vaihtoehtoja ja esimerkkejä eri taiteilijoiden käsialasta.

Asioita käsitellään rinnakkaisesti, mikä tavallaan sopii aiheeseen paremmin kuin Edwardsin lineaarinen ote. Edwards lieneekin sovittanut sanomansa niille, jotka ovat loogisia, vasemman aivopuoliskon hallitsemia ihmisiä, jotta he löytäisivät oman 0-tilansa.