—
Työsuunnitelma
Apurahan turvin haluan kammata puolisalaa versoneita kirjallisia hankkeitani. Olen luonnostellut niin fiktiivistä kuin tietokirjoittamista. Myös lehtikirjoittaminen, etenkin kuvataiteen äänen tuonti kuuluviin vetää puoleensa. Se vain pelottaa. Jo alle 20-vuotiaana halusin kirjoittaa, mutta juttujen tarjoaminen on rannaton kauhu joka hyytää. Joku voi sanoa minun kirjoittaneen, mutta kohteet ovat olleet vaarattomia. Kyllä näitä julkaistaisi kyllä isoissa ja näkyvissäkin lehdissä, on minulle usein sanottu.
Rohkaisu on siis tarpeen jotta uskallan kärkkyä kohti tuota – en ilkeä sanoa miten pitkään hautunutta – haavetta kohti.
Hyökkäisin kolmella rintamalla tätä kauhua vastaan. Tietokirjoittamisessa olen kaavaillut yleistajuista kirjaa jokapäiväisessä arjessa näkyvistä keksinnöistä, jotka ovat taiteilijoiden tekemiä. Taiteilija, joka 1841 keksi ja patentoi nykyisin kaikkialla käytettävän tuubin, ohitetaan kummasti taidekirjoissa. Samoin paloruiskun ja katuvalaistuksen kehittänyt 1600-luvun maalari. Jo oudot aiheet kuten palavat talot ja sammutusvälineet pilaavat nämä muutenkin hämmentävät työt.
Fiktiossa työn alla on matka läpi 80-luvun rautaesiripun kirjeenvaihtokavereiden koteihin, läpi vieraskielisten sanaputousten ja yhteiskuntajärjestelmien. Se kertoo kuolettavasta ujoudesta ja kitkasta, jotka tosiaan ovat ilmeisen tuttuja.
Tuki luo suuren sallivan kirjoitustilan. Konkreettisesti se mahdollistaa tuorestavan työskentelyn vaikkapa residenssissä Kokkolan Ykspihlajassa, matkoja tapahtumapaikoille ja arvostelupalvelun käyttämisen. Apurahasta on sekin hyöty, että se antaa kirittävän deadlinen ja rajapyykin työskentelyn aavaan mereen.
Aloin huomata taiteilijoiden keksintöjä törmättyäni useasti keskusteluihin aiheesta leikatako tieteestä vai taiteesta. Totta kai taiteesta, sehän on turhaa. Tieteestä sentään on joskus hyötyä. Kukaan ei menetä mitään, jos taide häviää, vaikka takautuvastikin.
Yleistajuinen kirja taiteen läsnäolosta nykyarjessa keksintöjen muodossa ei siis liene haitaksi. Uskon monen kuulevan mielellään näistä tapauksista, jotka ovat jääneet sivuun yleisessä tietoisuudessa.
Pyrin luettaviin teksteihin, jotka toimivat myös pelkkänä tekstinä. Osa on ytimekkäitä, toiset polveilevampia ja enemmän kerronnallisia keinoja käyttäviä. Testaan erilaisia tapoja lähestyä asiaa ja kuinka ne toimivat käytännössä. Sovellan työtapaa, jossa pyydän ihmisiä poimimaan suosikkinsa niin käsittelytavan kuin aiheen puolesta. On helppo nähdä mikä herättää kiinnostusta ja missä muodossa. Muussa työskentelyssä se on toiminut mainiosti.
Taiteen klassikot 2.0, joka kuvaa tunnettuja teoksia uudella tulokulmalla. Keskiössä ovat teokset, jotka ovat avanneet visuaalisessa mielessä uusia polkuja, jotka vaikuttavat yhä. Joukossa on käyttötaidetta ja muuten sivummalle jääneitä kiinnostavia teoksia. Useimmat näistä näyttävät kumman tutuilta, vaikka teosta ei varsinaisesti tietäisi. Seurana on jokunen koputtelemaan jäänyt kiinnostava teos ja ilmiö, joista ei juuri ole kuultu.
Olen kirjoittanut eri julkaisuihin runsaat sata artikkelia, tiiviimmin viimeisen 15 vuoden aikana. Kritiikkejä ja artikkeleita on julkaistu Opettajassa, Kiiltomadossa, paikallis- ja kulttuurilehdissä – eniten Täydellisessä ympyrässä 2007-2015, jossa olen myös editoinut juttuja, kommentoinut käsikirjoituksia ja valokuvannut.
Pyrin löytämään yleisesti kiinnostavaa kulmaa ja tekemään helposti lähestyttävää tekstiä kuvataiteen aiheista. Lehtiartikkeleita onkin sanottu kiinnostaviksi ja sujuviksi.
Hakemisto
Artikkeleita eri aiheista
Toimeentulosta taiteessa
Toimeentulosta taiteessa:
Matalapalkkaista, muuten antoisaa
Kurkkaamme muutaman taiteilijan toimeentuloon. Yhdestä lähteestä eivät tulot tule kenelläkään. Myyntituloja, työttömyyskorvausta ja muun alan töitä. Toimeentulo on kirjavaa, mutta jostakin se näyttää löytyvän. Kaikilla on kuitenkin uskoa, että tilanne kohenee sitkeällä työllä. Karavaani kulkee.
Vinkkejä toimeentuloon haastatelluilta