<


2023-27 Minna Soraluoma

-->

Työsuunnitelma

Työskentelen muiden muistamien ja valitsemien töitteni kanssa, testaan myös vaihtoehtoisia tapoja olla näytteillä mm ihmisten kodeissa, mielissä ja puheissa. Se että keskustellaan ja muut ihmiset puhuvat teoksista, on sikäli uutta, että yleensä tekijän odotetaan kertovan töistään. Ei saa olla tuppisuu, sinne vain estradille, kadulle feissariksi. Kuitenkin on kaikille hauskempaa ja antoisampaa, kun muut kuvailevat ja valitsevat töitä. On yllättänyt, miten halukkaasti ihmiset sekä muistelevat että katsovat ja poimivat suosikkejaan. Myös muistettuihin teoksiin liittyy usein tämäntyyppisiä tilanteita – jostain tämäntyyppisestä idea alkoikin muotoutua, teoksista, jotka eri henkilöt ottivat toistuvasti puheeksi.

Ihmisten mieliin näyttää säilöytyneen oleellinen, kun olen jututtanut. Muistetuista teoksista teen kotieditioita, jotka ovat määräajan vieraisilla. Näyttelyssä kävijöitä voi olla 150-200, niinkin pieni määrä kuin 50 ei ole galleriassa tavatonta. Niitä, joille teos jää muistiin, voi olla kotimajoituksessa jopa enemmän. Apurahavuoden aikana pilotoin 3-4 työn kotimajoitusta.

Olen reunamien soraääni. Ulkoilutan ajatuksia rannoilla ja pientareilla – vuoden verran olen tehnyt poiskuluvia, väliaikaisia teoksia paikkoihin joissa niitä ei odoteta. Ajoittain innostun määrästä, se kun johtaa laatuun. Kvantitatiivisia kiksejä ovat olleet runsaat sata jalkaa, jotka inventoin asunnostani tai sata kiloa kirjoittamiani päiväkirjoja. Teoksia on sanottu hyväntuulisiksi ja mieleenjääviksi. Kuulemma niissä tapaa olla jokin juju.

Muutenkin tavoitteena työskennellä niin että voi samalla yhdistää ihmiset sekä muuten niin yksinäisen taiteen tekemisen. Tekeminen on toisella tapaa kiinnostavaa, kun mukana on yhteisöllistä elementtiä.

Esimerkiksi yksityisnäyttely, täytyykö sen olla yksinäisyyttä? Viime marraskuussa olleen yksityisnäyttelyni kokoamisessa sovelsin ensimmäistä kertaa menetelmää, jossa muut valitsivat näytteille tulevat teokset. Pelotti aluksi mitä tästä tulee, mutta haluan lisää tätä ja puhetta siitä, mikä tekee jostakin kiinnostavaa. Olin tehnyt tuhatta työtä ja laitoin tehdyt samantien karanteeniin. Parhaiten toimi, kun valittavana oli perkaamattomia töitä, joita pidin paikoin keskeneräisinä tai pieleenmenneinä. Niitä jännitti ja hävetti näyttää, sen tunsi, kun pelissä oli enemmän panoksia.

Toisaalta vuoden aikana voisi toteuttaa jonkin anonyymin teoksen ohikulkijoiden löydettäväksi, samalla jatkaa ja seurata aiempien kesien teoksia. Viimeksi kun kivet ja teokset alkoivat paljastua, oli hauska nähdä ihmisten etsivän “sitä kiveä jossa oli tekstejä” vanhoista paikoista. Kesti päivän tai kaksi, kun sain vastauksen pikkukivillä ensimmäiseen lisäykseeni. Pian rannan tekstikivet alkoivat olla varattuja enimmän päivää ja niiden tuntumaan ilmaantuu hienoja kivitasapainotuksia. Julkisemmin tehdessä ihmiset ovat pysähtyneet teosten ääreen, osa kuin liimaan olisi astunut. Monelle oli päivän kohokohta nähdä tekstejä ja yhä lisää, kun huomaavat niitä paraikaa tehtävän. Jotkut tulivat useina päivinä katsomaan, mitä on tänään.

Keskimäärin pyrin työskentelemään mahdollisimman pitkälle ostamatta – käyttämällä pois kertyneitä materiaaleja ja keräämällä ihmisiltä. Kuljen ja kuljetan aina julkisilla kulkuneuvoilla, lyhyet matkat pääosin kävelen. Kun ei käytä kehyksiä, pystyy kuljettamaan työt näyttelyyn jalkaisin tai julkisilla. Tosin ripustukseen joutuu varaamaan aikaa.

Tiedoksi

– Kotona kiertävien teosten kuluihin saatu Visekiltä 3000 euroa
– – Samoin 4 kuukauden työskentelyyn vuonna 2022 Taiken Pirkanmaan toimikunnalta.