Suolahden tuorein taide kirjastolla

Suolahden kirjastossa on esillä 15. joulukuuta asti suolahtelaistaiteen tuoreita saavutuksia. Taiteilijaseuralla on ollut tasan tusina näyttelyä, joihin suolahtelaiset harrastajat ovat saaneet vapaasti tarjota töitää. Tänä vuonna tuotiin 30 taulua jyrytettäväksi. Näytteillä on runsaat parikymmentä työtä kymmeneltä tekijltä, vaikka seuran puheenjohtaja Eino Korhosen mukaan aktiivisia jäseniä on kaksin verroin.
– Aika lailla samat ovat tarjonneet töitään kuin ennenkin, ei suuria eroja, kertoo Korhonen. – Viljakaisen Olavi on ainakin löytänyt uusia aiheita.
Vetoa näyttää monella olevan luonnonrauhan esteiikkaan, herkkiin idylleihin ja lapsuusvuosien nostalgiaan. Aiheiden lisäksi useimpia kiinnostaa väri-ilmaisu ja öljyvärin materiaalisuus, tuoden muistumaa vuosisadan alkupuoliskon suomalaisesta taiteesta. Työt ovat enimmäkseen öljyvärimaalauksia, joitakin piirroksia on vaihteluna.

Näyttelytilasta puutetta

– Ei tätä hyväksi paikaksi voi kehua, vaikka nyt saatiinkin aika yhtenäinen näyttely ripustettua, toteaa Korhonen kirjastosalista.
– On harkittu näyttelyn pitämistä muualla, koska täällä ei ole koko seuran elinaikana saatu hankittua parempaa tilaa. Kaikki vuosinäyttelyt ovat olleet tässä pienessä loukossa, harmittelee hän.
Suolahdessa ei oikeastaan ole vakituista tilaa, jossa kuvista kiinnostuneet voivat nähdä edes paikallista taidetta, Kirjaston aula on kovin ahdas, sermit töineen ahejeltivta siellä, missä ovat vähiten tiellä, ja katsojan on vaikea keskittyä näyttelyyn.
– Ajankohtaisimmat asiat Suolahdessa ovatkin jonkinlaisen näytelytilan järjestäminen ja harjoittelupaikan varustaminen tanssijoille peileillä ja kaitein, kertoo kulttuurisihteeri Matti Virtanen.
Sopivaa tilaa näyttelyille on yritetty saada Suolahteen Virtasen mukaan useaan otteeseen.
– Kirjastoa suunniteltiin rakennusvaiheessa myös näyttelyille sopivaksi, vaikka se ei oikein onnistunut. Lieneekö puuttunut asiantuntemusta, tuumailee Virtanen.
Suolahtisalista aiottiin konsertti- ja näyttelytilaa, mutta kuvataide jäi pois, kun sali tehtiinkin Keski-Suomen opiston luokse eikä Telakkakadulle.
– Salin aulaan saisi vielä paikan näyttelylle, mutta tarvitttaisiin remonttityötä ja valkoista maalia, sanoo Virtanen.
Varsinainen pula ei hänen mielestään olekaan seinistä, vaan työntekijästä, joka järjestäisi tilan paikkaan, jossa ihmisiä käy muutenkin ja hankkisi näyttelyitä, Nyt kuvataidetta on nähtävillä satunnaisesti, jos joku huomaan tarjoutua, Taiteilijaseuran näyttelyn jälkeisestä ohjelmasta ei olekaan täyttä varmuutta.

Minna Soraluoma

Sisä-Suomen Lehti
Keskiviikkona 5. joulukuuta 1990