Lisäaineet SCD-ruokavaliossa

Ruoassa voi valmistusaineiden ja mausteiden lisäksi olla lisäaineita, joilla ei ole merkitystä ravintosisällön kannalta. Niiden tarkoitus on vaikuttaa esim säilyvyyteen, rakenteeseen, makuun tai väriin. Usein lisäaineistä käytetään E-koodia, vaikkei aina. Yleisimmin lisäaineisiin törmää lihajalosteissa, etenkin leikkeleissä ja meetvursteissa. SCD:ssä suositaan perusruoka-aineita einesten ja prosessoidun ruoan sijaan. Aina lisäaineilta ei voi välttyä, joten on hyvä katsoa mistä lisäaineista on pienempää, mistä suurempaa haittaa.

Vähemmän haitallisia lisäaineita
– E500 eli ruokasooda
– E330 eli sitruunahappo
– E300 askorbiinihappo (eli C-vitamiini – lisäaineena ei merkitystä vitamiinina)
– E301 natriumaskorbaatti, askorbiinihapon suola
Näille lisäaineille ei ole ollut tarpeen määritellä päivittäistä maksimiannostusta (ADI, Acceptable Daily Intake).
Näiden neljän lisäaineen tehtävänä on yleensä happamuuden säätö ja hapettumisen estäminen. Lihan punaisen värin stabilointi on yleinen tehtävä askorbiinihapolle ja sen suolalle, ne myös ehkäisevät syöpää aiheuttavien nitrosamiinien muodostumista. Sooda natriumbikarbonaatti-muodossa on myös yleinen nostatusaine — SCD:ssä ei muita nostatusaineita käytetäkään.
Ruokasooda ja sitruunahappo yhdessä ovat myös keskeisiä poretablettien ja Samarinin valmistuksessa.

Kerran viikossa käytettäväksi soveltuvia lisäaineita
– nitraatit E251-E252, niiden päivittäinen yhteenlaskettu enimmäissaanti (ADI) voi olla max 3,7 mg/painokilo per vrk
– nitriitit E249 (kaliumnitriitti) ja E250 (natriumnitriitti), yhteensä suositus vuorokaudessa max 0,07 mg/painokilo (lapsilla noin 5 nakkia viikossa rajana)
– glukoosi lisäaineena
Nitraatteja käytetään juustoihin, lihajalosteisiin ja kalan mausteliemiin. Nitriittejä taas saa käyttää vain lihavalmisteisiin. Nitriitit ovat punaiselta näyttävän lihan seuralaisia, ne mm estävät ruokamyrkytysbakteerien kasvua. Punaisen lihan epäterveellisyys johtuu jossakin määrin juuri nitriiteistä ja nitraateista. Niiltä on kuitenkin vaikea välttyä, jos joskus syö punaista lihavalmistetta. Nitraatti voi muuttua suolistossa nitrosamiiniksi, jolla on nähty yhteyttä mm suolistosyöpään.

Makeutusaineet
– E954 sakariini, Hermesetas
Sakariini on vanhimpia keinotekoisia makeutusaineita ja SCD:ssä hunajan ohella vegaanisena vaihtoehtona makeuttamiseen. Sen suositeltu enimmäissaanti päivässä 5 mg per kilo. Yksi Hermesetas-tabletti sisältää 12 mg sakariinia, joten 65 kiloa painavalla päivittäinen maksimi olisi 27 tablettia.

Kartettavia ainesosia SCD-ruokavaliossa
– tärkkelys (tapioca, peruna-, maissi-, riisitärkkelys jne)
– sokeri, siirappi, dekstroosi ja vastaavat
– soijaproteiini

Yleensäkin ottaen haitallisia lisäaineita
– E450, E451 ja E452 eli di-, tri- ja polyfosfaatit – Ruokaviraston maksimisuositus fosforiyhdisteille yhteensä on 70 mg/vrk
– sulfiitit ja rikkiyhdisteet E220-E228 kuivatuissa hedelmissä ja marjoissa (yhteismäärän maksimi 0,7 mg/kg/vrk)
– E951 aspartaami
– E620, E621 natriumglutamaatti eli aromivahvenne
– E338-E343 fosforiyhdisteet, kuten fosforihappo
Niitä lisäaineita, joihin SCD:tä noudattava todennäköisesti törmää, on lopulta vähän. Eniten lisäaineita tarvitaan pitkälle prosessoiduissa, pitkään säilyvissä valmisruoissa, makeisissa ja leivonnaisissa.

Yleisiä vinkkejä lisäaineiden suhteen
Tarkkaavaisuus on tarpeen tuoretta prosessoidumman tuotteen kanssa. Pakkauksissa saattaa lukea esim. “lisäaineeton”, “nitriititön” tai rehellinen kunnon nakki. Tarkemmin katsoessa näissä on paitsi lisäaineita, myös sokeria ja tärkkelystä, joita ei käytetä SCD:ssä. Harhaanjohtavia merkintöjä on myös tuoreesta (broilerin)lihasta. Ainoastaan merkintä “maustamaton” tai “naturel” tarkoittaa, että pakkauksessa on pelkkää lihaa. “Miedosti suolattu” merkitsee, että lihaan on ruiskutettu täyteaineeksi esim. vettä, psylliumia, aromeja ja tärkkelystä. Itse lihaa on 80-90 prosenttia.

Lisäaineet eivät ole ravitsemuksen kannalta välttämättömiä, joten ei ole haitaksi syödä pääosin lisäaineetonta perusruokaa, kuten tavallisia kasviksia. Juustoa ja kalasäilykkeitä on saatavilla ilman lisäaineita, samoin makkaroissa on saatavilla muutama lisäaineeton vaihtoehto. Täällä on listaus tällä hetkellä kaupasta valmiina saatavista valmistuotteista, jotka käyvät SCD:llä.

Lisäaineiden jaottelu käyttötarkoituksen mukaan
Lisäaineiden hahmottamista auttaa se, että E-koodin numero kertoo mihin ainetta käytetään. Joitakin aineita käytetään tosin useampaan tarkoitukseen.

E100–E199 – väriaineet
E200–E299 – säilöntäaineet
E300–E399 – hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet
E400–E499 – sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet
E500–E599 – happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet
E600–E699 – makeutusaineet, arominvahventeet

Ruokaviraston E-koodiavain
Eviran E-koodiavain kertoo yleistiedot kaikista E-koodillisista lisäaineista.
https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/elintarvikeparanteet/lisaaineet/e-koodit/