Kuvia -- Minna Soraluoma

-->

Syrjäsilmäyksiä (työnimi)

Olen kuvannut reunailmiöitä ihmisten ja tavaroiden välisissä suhteissa. Kulutuksen liepeillä elää hiljakseen erilaisia ekolokeroita kuten jättömaille syntyviä olohuoneita ja muita itse otettuja tiloja. Niukkakaan todellisuus ei välttämättä ole vähätavaraista. Näissä hyvinvoinnin sivujuonteissa elämää saattaa rytmittää tölkkien ja pullojen keruu tai ruoka-apu. Toisaalla taas aivan muu. Tavarasuhteen reunailmiöitä ovat myös viime vuosina yleistyneet ’Saa ottaa’ -paikat, joita syntyy spontaanisti. Niihin tavaraa jättäville ne ovat Saa jättää -paikkoja.

Olen reunamien soraääni. Ulkoilutan ajatuksia rannoilla ja pientareilla – vuoden verran olen tehnyt poiskuluvia, väliaikaisia teoksia paikkoihin joissa niitä ei odoteta. Ajoittain innostun määrästä, se kun johtaa laatuun. Kvantitatiivisia kiksejä ovat olleet runsaat sata jalkaa, jotka inventoin asunnostani tai sata kiloa kirjoittamiani päiväkirjoja. Teoksia on sanottu hyväntuulisiksi ja mieleenjääviksi. Kuulemma niissä tapaa olla jokin juju.

Vaikuttaa siltä, että näillä yhteiskunnan sivulaidoilla avautuu monille tuntemattomiakin näkymiä. Niin Suomessa kuin Itä-Euroopassa elää rinnakkain useita aineellisen todellisuuden ja kuluttamisen ulottuvuuksia. Esim Puolassa on osin sosialismista periytyvä halpa alue, jossa basaarista tai torilta saa elintarpeita vähällä rahalla. On rikas kasvusto ”Käytettyä vaatetta Lontoosta” tai muualta länsimaista tuotua vaatetta myyviä liikkeitä. Itsekseen ilmaantuvia saa ottaa -paikkoja vastaavaa ylijäämätavaraa ei toistaiseksi näy. Taloudellinen buumi kulkee kuitenkin rinnalla kuin toinen maailma. Kaupunkeihin nousee trendikkäitä ostoskeskuksia pitkin entistä itäblokkia. Suihkulähteineen ja luistinratoineen ostoskeskukset ovat näyttävämpiä kuin lännessä. Usein vaikuttaa, että näen Puolan ja Itä-Euroopan muuna kuin uutisista välittyy ja on tapana nähdä – eikä se johdu vain kielitaidosta. Yleisessä tietoisuudessa oleva kuva voisi olla rikkaampikin.

Apuraha mahdollistaa kaluston päivityksen sekä kuvien saattamisen näytteille sopivaan muotoon ja kuvausmatkan. Se tekee myös mahdolliseksi organisoida keskustelevaa työskentelyä eri paikoissa. Haluan kuulla, miten eri taustoista tulevat ihmiset näkevät nämä asiat ja mitkä kuvat vaikkapa puolalaiset kokevat läheisiksi, mitkä vieraiksi. On hyvä kuulla myös erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavien näkemyksiä. Yleensähän pitäydytään omaan piiriin, mutta sillä, että yksinkertaisesti pysähtyy kuuntelemaan eritaustaisiakin, on yllättävä positiivinen vaikutus.
Työskentely on ollut hedelmällisintä, kun yhdistää muut ihmiset muuten niin yksinäiseen taiteen tekemiseen. Yhteisöllinen elementti sähköistää työskentelyä hyvällä tavalla laajentaa omaakin ajattelua. Viime marraskuussa kokosin yksityisnäyttelyni ensimmäistä kertaa niin, että muut päättivät kaikki näytteille tulevat teokset valitsemalla suosikkejaan runsaasta tuhannesta teoksesta. Parhaiten toimi, kun valittavana oli perkaamatonta ainesta, kuten keskeneräistä ja omasta mielestä pieleenmennyttä siinä määrin, että jännitti ja hävetti näyttää. Sen tunsi, kun pelissä oli enemmän panoksia. Pelotti myös mitä lopputuloksesta tulee, mutta pian oli selvää, että tätä haluan lisää. Ei uskoisi, mutta yleisö toimii tässä vähintään yhtä tuoreesti kuin ammattilaiset. Oleellista on se että päästään pintatason ohi ja syntyy kontakti.

Työskentelyn yhteisöllinen puoli näkyy näytteillelaitossa tavalla tai toisella. Pyrin lisäksi työskentelemään mahdollisimman pitkälle ostamatta – käyttämällä pois kertyneitä materiaaleja ja keräämällä ihmisiltä. Kuljen ja kuljetan aina julkisilla kulkuneuvoilla, lyhyet matkat pääosin kävelen. Kun ei käytä kehyksiä, pystyy kuljettamaan työt näyttelyyn jalkaisin tai julkisilla. Tosin ripustukseen joutuu varaamaan aikaa. Tavara- ja kulutussuhteen pohtiminen joka tapauksessa läpäisee tekemistäni ja arjen elämääni laajemminkin.

Tavoitteena on siis kuvata ja tuoda esiin ihmislajin ja tavaran joskus kitkaisiakin symbioosisuhteita. Seuraan miten tämä näkyy ympäristössä ja millaisina jälkinä se ilmenee elämän laitamilla.