Sekoitetaan jokapäivän vispilällä
– Mahdutsä siihen, taidemaalari Kati Valkonen kysyy. Pakettiauton etupenkin täyttää iso postipaketteja tursuava kassi. Se jätetään marketin postipisteeseen, vaihdossa saadaan edellinen kassi tyhjänä.
Valkosella toimeentulo koostuu perheen yhteisestä nettikaupasta ja teosmyynneistä.
– Mulla maalausten ostajat ovat aika samansuuntasia. Usein nainen, joka on hoitoalalla tai psykologi.
Myynti herättää myös pohdintaa.
– Ei sitä halua muuttaa työtään muuksi, että se menis kaupaksi.
Parasta olisi, jos työt ja niistä kiinnostuneet löytäisivät toisensa.
– Jos olis vastuussa vain itsestään, vois tinkiä aika monesta.
Työhuoneesta ei kuitenkaan tingitä. Valkosella on käytössään yksi talon huoneista, noin 20 neliötä, mutta lisä ei haittaisi.
Piharakennuksiakin on, on navettaa, pajaa ja autotallia. Pajassa on vanha pajavasara ja ahjo, tilasta saisi mainion työtilan, Valkonen tuumii. Heti sisäänastuessa ilmassa tuntuu vahva öljyntuoksu. Autokorjaamon käytössä olleet tilat kaipaavat kunnostusta.
Nettikaupan tilat on remontoitu autotalliin, jossa mies parhaillaan hoitaa tilauksia. Akkuja myyvä yritys perustettiin 2011.
– Olin alussa innostunut. Meillä on hyvän palvelun liike, ajattelin.
Työ on vastailua kysymyksiin, nettitilausten paketointia ja postiin viemistä. Se vaatii tarkkuutta, suorastaan virheettömyyttä.
– On pakko tarkistaa monta kertaa, mitä kukin on tilannut. Mulla ei oikein ole taipumusta tällaiseen.
Akkufirman ohella huomiota vaativat kolme lasta. Nuorin on 3-vuotias, vanhemmat pojat 11- ja 14-vuotiaita.
– On niin paljon mitä pitää tehdä, että pääsee maalaamaan: Missä ne vesikupit oli? Laitoinko mä pohjusteeseen äsken liitua vai pigmenttiä?
Yhtä jos toista unohtuu. Näyttelyt jäävät joskus hakematta, mutta myyntiä on parhaiten muualla, kuten taidelainaamoissa. Lainaamoissa on hyviä puolia. Ei tarvitse tehdä muuta kuin viedä työt paikalle, eikä taiteilijalle tule kuluja kuten näyttelystä.
Hinta on numero
Myyntiä on vuodessa noin neljäntuhannen edestä. Taiteen hinnoittelukin on haasteellista, valmiita malleja ei ole. Työ ei saa olla liian halpa eikä liian kallis. Valkosella käytäntö on muotoutunut vähitellen.
– Katsoin mitä hintoja oli maalareilla, jotka olivat suunnilleen samalla kohdilla uraa.
Sopiva hintataso löytyi tutkimalla erikokoisten töiden hintoja. Vuosien varrella on tullut pientä indeksikorotusta.
Tärkeintä on silti tekeminen. Kun maalaaminen sujuu, parasta siinä on onnistumisen elämys, kun jokin natsaa. Ja toisaalta se, jos työt koskettavat tai lohduttavat muita.
– Se on hieno fiilis, kun kuulee sellaista, Valkonen sanoo.
Keskimmäinen lapsista tulee koulusta ja alkaa pelata World of Tanks -peliä. Nuorin leikkii pikkuautoilla.
Valkonen noutaa pyykit ja viikkailee niitä samalla. Taiteessa täytyisi osata kaikkea yhtä aikaa, hän pohtii. Päivitetyt nettisivut ja lehdistötiedotteet pitää olla. Jos tekee hakemuksia, pitää löytää osuvia sanoja. Tai pitäisi.
– En ole juuri hakenut apurahoja. Se on uuvuttavaa, paljon epävarmempaa tuloa kuin myynti.
– Hakemuksen tekoon menee tolkuttomasti aikaa ja energiaa. Se menee hukkaan, jos ei tärppää. Jos taas työtä ei myydä, se on yhä itsellä. Sen voi myydä myöhemmin.
Se välimaasto, kun ei ole enää nuori lupaus, on hankala, hän tuumii. Vuoden keski-ikäistä taiteilijaa haettiin Porissa kuin vitsinä.
– Kun ikää tulee, markkina-arvo laskee. Mut jos on tarpeeks vanha, se on eri asia. Jos ajattelee vaikka Outi Heiskasta, vanhuus on jees!
Kati Valkosella hopeanhohteinen imago on vasta tulossa. Hän on 37-vuotias, valmistumisesta on 14 vuotta. Välissä on työtä ja arkea.
Akkutilauksia on tällä välin kertynyt iso kassillinen, ne lähtevät postiin nyt. Palvelu on ripeää alkuinnostuksen jälkeenkin.
Minna Soraluoma
1 osa munankeltuaista, 1 osa pellavaöljyä, 1 osa vettä
Kati Valkosella on 25 kuittia, siviilipankkikortti ja taidetöiden pankkikortti, laastari, 6 omaa käyntikorttia, 2 Kela-korttia, kirjastokortti, ajokortti, 9 asiakas- ja jäsenkorttia, rahaa 22 €.