Taide on muuttumassa elämysteollisuudeksi, sanotaan. Kävijämäärät, palkinnot ja tulosvastuu ratkaisevat. Toisaalta kuvataide ei ole tämän kehityksen eturintamassa. Esimerkiksi taiteiden ja tapahtumain öissä muutama muu taiteenala on ollut edellä yleisöhakuisuudessa. Viimeksikin kaikki kirjakaupat olivat mukana humussa, osalla oli jopa sisäänheittäjiä. Akateeminen kirjakauppa puhui ’kirjojen yöstä’, siis, kirjojen, myyntiartikkelien eikä kirjallisuuden yöstä. Mielenkiintoista kyllä, itse myymälässä esiteltiin painonvartijoiden julkaisuja, koiranhoito-oppaita ja laihdutuskirjoja. Anja Snellmania lukuun ottamatta kaunokirjallisuus ja vakavampi tietokirjallisuus esiintyivät underground-lavalla parkkiliuskan päässä.
Kirjallisuudella – tai siis kirjakaupoilla – ei ollut kilpailijoita taiteiden pyjamabileissä. Esimerkiksi levykaupat eivät olleet laajasti mukana, eikä elokuvien dvd:itä myyty laajamittaisesti. Teatterikaan ei ollut enää ilmaista eikä missä vain tapahtuvaa, vaan se kukoisti suljetuissa maksullisissa esityksissä. Samoin museot olivat muuttuneet pääsymaksullisiksi, vaikka olivat tavallista pidempään auki. Vaikuttaa siltä, kuin kirjakaupat soveltaisivat kirjamessujen mallia, joka on kätevä ottaa esiin muulloinkin. Kuvataiteessa taas messut eivät ole ottaneet tulta, eivät edes pienimuotoisina.
Kuvataiteilija näkee markkinoinnin usein kuten Lars Holmström Pirkanmaan Taidetoimikunnan ”Luovuuden markkinoilla” -seminaarin puheenvuorossaan, eli ylimenevänä, itsetarkoituksellisena julkisuutena ja tyhjän päällä puhumisena. Sikseen ei ole ihme, että tapahtumien yön kuvataiteen osuus oli huomaamaton. Se tarjosi vain näyttelyitä, jotka ovat auki myöhempään kuin tavallisesti. Ajoittain nähtiin performansseja, joskus jopa keksitarjoilua.
Tähän Ruususen uneen voisi jonakin tapahtumien yönä soveltaa kirjakauppojen mallia. Silloin seuran kesänäyttely levittäytyy Tallipihalle ja Näsinpuistoon. Lainaamo lainaa teoksia halvemmalla, ja joka kymmenes teos annetaan ilmaiseksi. Tallipiha on varattu laajalle seuran taiteilijoiden esittelylle. Seuralaisten postikortteja, esitteitä ja katalogeja varten on katos, ja videoinstallaatiot pyörivät teltoissa. Videoita näytetään myös kahdelta suurelta screeniltä.
Puolen sataa seuralaista esitellään kirjamessujen tapaan eri lavoilla. Päälavalla näyttelysihteeri Anne Paldanius haastattelee nuorta taiteilijaa hänen lapsuudestaan ja kuinka hänestä tuli taiteilija. Ja tämä punainen elementti työn alareunassa, kuinka hän päätyikään siihen. Lopuksi taiteilija jakaa nimikirjoituksia. ”Yksi kerrallaan ja tönimättä”, rauhoittelee vahtimestari jonoa.
Yhteisötaiteeseen törmää kaikkialla ja joukko seuralaisia tekee nopeita muotokuvia. Lasten veistomuotokuvien tekijät ottivat vuoronumerot käyttöön jo aamupäivällä. Kolme taiteilijaa maalaa yleisön ehdotusten mukaan maisematauluja rannassa. Performanssit taas keskittyvät Näsinpuistoon ja Kuninkaankadulle.
Tarjolla on jonglöörejä, torvisoittokunta, siluettileikkausta, ongintaa ja tietysti poniratsastusta. Kaksi posetiivaria kiertää ympäri aluetta. Tivolin ja karnevaalin henki helmeilee kaikkialla. ”Varo tauluja,” kuuluu tungoksen seasta.
Pienenä esimakuna Taiteilijaseura aloittaa marraskuussa Taiteen Tasarahapäivillä. Mältinrannassa on tarjolla taidetta markkinahenkeen hinnan mukaan ryhmiteltynä. Saa nähdä valloittavatko suuret massat koko lähitienoon vai vain melkein.
Teksti:
Minna Soraluoma