<



Työsuunnitelma

Näyttöapurahalla etsin toimivia tapoja työskennellä sekä kuinka yhdistää ihmiset ja muuten niin yksinäinen taiteen tekeminen. Etsin näitä mm liikkumalla, kirjoittamalla ja tarttumalla keräytymiin:

(a) – PAIKKA – Vaikuttaako paikan vaihto esim ajan jäsentämiseen ja työvireeseen.
(b) – MATERIAALI – Teen urakoita, käytän pois luonnoksia ja varaston materiaaleja.
(c) – IHMISET – Tekeminen on toisella tapaa kiinnostavaa, kun mukana on yhteisöllistä elementtiä.
(d) – SANAT JA PUHE – Sanamuotoisen luonnoksen työstö – sekä itsen että muiden puhuttaminen.

(a) – Paikka
Paikka vaikuttaa tekemiseen vahvasti. Paikan vaihtuminen tuo aikaan selkeitä jaotteluja. Uudessa paikassa on vahvemmin tässä ja nyt -hetkessä. Se auttaa asettumaan johonkin kohtaan ja keskittymään. Haluan vaihtaa paikkaa tavalla tai toisella puolen vuoden aikana ja käyttää paikan vaihtamista työn jäsentämiseen ja työmenetelmänä.

(b) – Materiaali
Säästä, säästä, säästääkö vielä? Kiinnostavaa materiaalia ei aina osaa ottaa käyttöön, vaikka se olisi viipynyt varaston vaihtopenkillä loputtomiin. Ilmainen kerätty materiaalikin tuntuu kumman ainutlaatuiselta. Ettei se vain menisi pilalle. Parasta harkita, ehkä se sopii paremmin johonkin muuhun. Paitsi että ei. Nyt ei tätä. Nyt teet läpi urakalla sekä luonnoksia että materiaaleja.
Se on yllättävän riemullista, kun pääsee alkuun. Tavoitteena on myös työskennellä ostamatta mitään – ainakaan taidetarvikkeita.

(c) – Yhteisöllisyys
Annan muille vallan valita työt jotka tulevat näytteille ja jatkoon. Urakalla tehdyistä teoksista pyydän eri henkilöitä nostamaan suosikkejaan, mikä menee jatkoon. Parhaiten toimi, kun valittavana oli perkaamattomia töitä, joita pidin keskeneräisinä tai pieleenmenneinä. Niitä jännitti ja hävetti näyttää, sen tunsi, kun pelissä oli enemmän panoksia. Sovelsin tätä ensimmäistä kertaa viime marraskuussa olleen näyttelyni kokoamisessa. Pelotti aluksi, mutta haluan lisää tätä ja puhetta siitä, mikä tekee jostakin kiinnostavaa. Kun joku muu puhuu omista teoksista, se on sikäli uutta, että yleensä tekijän odotetaan kertovan töistään. Ei saa olla tuppisuu. Hus hus, sinne vain estradille, kadulle feissariksi. Kuitenkin on kaikille hauskempaa ja antoisampaa näin päin.
Muutenkin yhteistyössä toimimiseen on vähitellen vahva halu. Jonkin aikaa olen kysellyt ihmisiltä, mitä teoksia he minulta muistavat. Ihmisten mieliin näyttää säilöytyneen oleellinen. Muistissa elävistä teoksista olen tekemässä kotieditioita, jotka ovat määräajan vieraisilla. Apurahakautena on tarkoitus myös pilotoida kotimajoitus tai pari.

(d) – Sanat ja puhe – sanamuotoinen luonnosmateriaali
Sanat, niin kirjoittaminen kuin puhekin ovat autuaan aineettomia verrattuna veistomateriaaleihin. Tekstiä on silti kertynyt kuormittain – kiloissa tuskin vähempää. Tästä raakatekstistä on hyvä aika tislata esiin käyttökelpoista ainesta.
Sanat ovat mukana monissa teoksissa, kuten 50 kg runoutta – joka 50 luetun runokokoelmakilon tiivistymä. Toisaalta sanallisuus on yksi tapa työskennellä. Kirjoittaminen pakottaa kondensoimaan omaa ajattelua – kuvataiteilijalla se auttaa pyydystämään tuota hentoa verbaalisuuden itua ajatusten alati virtaavasta merestä.

Olen reunamien soraääni. Ulkoilutan ajatuksia rannoilla ja pientareilla – vuoden verran olen tehnyt poiskuluvia, väliaikaisia teoksia paikkoihin joissa niitä ei odoteta. Ajoittain innostun määrästä, se kun johtaa laatuun. Kvantitatiivisia kiksejä ovat olleet runsaat sata jalkaa, jotka inventoin asunnostani tai sata kiloa kirjoittamiani päiväkirjoja. Teoksia on sanottu hyväntuulisiksi ja mieleenjääviksi. Kuulemma niissä tapaa olla jokin juju.

— Kuusi kuukautta olisi tosi hyvä. Siinä ajassa ehtisi jo saamaan teoksian hyvälle alulle ja kirjoittamisen parissa alkua pidemmälle.