<



Työsuunnitelma

Työstän teoksia muistiin ja paikkaan sekä tekstillisyyteen liittyen, kuten muistetut teokset – teoksia jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ihmisten muistissa. Keskustelen ihmisten kanssa, mitä teoksia he minulta muistavat, mitä he nostaisivat tällä hetkellä tehdyistä. Näyttelymuodoista kiinnostaisi yksityisnäyttely, jossa on vierailevana nyanssina teoksia, jotka jotenkin resonoivat, tekijöiltä, joilla on jostakin kohdin sama saundi kuin itsellä.

Paikka vaikuttaa taiteeseen vahvasti. Paikan vaihtuminen tuo aikaan selkeitä jaotteluja. Uudessa paikassa on vahvemmin tässä nyt-hetkessä. Se auttaa asettumaan johonkin kohtaan ja keskittymään. Pääosin liikkuvuudella ajatellaan ulkomaita, mutta poikkeuksellisesti liikkuisin kotimaassa. Palaan paikkakunnalle jolla olen asunut tai jolla haluaisin asua. Ennen Tampertta asuin kahdeksalla paikkakunnalla. Silloin ei useinkaan ehtinyt päästä sisälle paikkakuntaan eikä sen elämään. Aiemmin se oli tavallaan lopullista, vaikka myöhemmin katsoen väliaikaista. Toisella kertaa mennessä paikkakunta ei ole aivan outo. Lisäksi se voi mullistaa seudun taidetarjonnan hetkeksi aikaa, tarjota jollekulle kipinän ja oven. Avata jotain. Näillä seuduilla ei yleensä ole ylitarjontaa.

Jatkan työskentelyä muiden muistamien ja valitsemien töitteni kanssa, testaan myös vaihtoehtoisia tapoja olla näytteillä mm ihmisten kodeissa, mielissä ja puheissa.

Kun muut ihmiset puhuvat teoksistani, se on sikäli uutta, että yleensä tekijän odotetaan kertovan töistään. Ei saa olla tuppisuu. Hus hus, sinne vain estradille, kadulle feissariksi. Kuitenkin on kaikille hauskempaa ja antoisampaa, kun muut kuvailevat ja valitsevat töitä.
Ihmisten mieliin näyttää säilöytyneen oleellinen, kun olen jututtanut. Muistetuista teoksista teen kotieditioita, jotka ovat määräajan vieraisilla. Näyttelyssä kävijöitä voi olla 150-200. Niitä, joille teos jää muistiin, voi olla kotimajoituksessajopa enemmänkuin galleriassa. Vuoden aikana pilotoitaisi 3-4 työn kotimajoitusta. Toisaalta hanke on teos sinällään.

Forssassa -21 näyttelyn työt olivat muiden valitsemia. Olin tehnyt tuhatta työtä ja laitoin tehdyt samantien karanteeniin. Ennen näyttelyä kysyin vapaaehtoisia valitsemaan suosikkinsa tästä pehkukasasta. Hetken pelotti mitä siitä tulee, mutta näitä tuokioita haluan lisää.

Olen reunamien soraääni. Ulkoilutan ajatuksia rannoilla ja pientareilla – vuoden verran olen tehnyt poiskuluvia, väliaikaisia teoksia paikkoihin joissa niitä ei odoteta. Ajoittain innostun määrästä, se kun johtaa laatuun. Kvantitatiivisia kiksejä ovat olleet runsaat sata jalkaa, jotka inventoin asunnostani tai sata kiloa kirjoittamiani päiväkirjoja. Teoksia on sanottu hyväntuulisiksi ja mieleenjääviksi. Kuulemma niissä tapaa olla jokin juju.

Sanamuotoisen luonnosmateriaalin työstö

Kuvallisuuden rinnalla tärkeä rooli on tekstimuotoisella luonnoksella. Minulla on raakatekstiä ja ituja, joista on hyvä aika tislata esiin käyttökelpoista ainesta. Verkkokaupan tekstien ohella aineksesta voi siilautua pohjaa lehtiartikkeleihin, teoksiin ja kaunokirjalliseen aineistoon. Tai taidetietokirjaideoita, joita voi työstää tarjottavaan muotoon.
Tekstiluonnosten parissa työskentely sopii joulunaikaan, joka on pysähtynyttä ellei tyhjiötä, koska en ole viettänyt joulua 30 vuoteen. Lisäksi kirjoittaminen on tutumpaa kuin myynti, olen kirjoittanut lehtiin runsaat sata artikkelia. Pyrin löytämään yleisesti kiinnostavaa kulmaa ja tekemään helposti lähestyttävää tekstiä kuvataiteen aiheista. Lehtiartikkeleita onkin sanottu kiinnostaviksi ja sujuviksi.

— Kuusi kuukautta olisi tosi hyvä. Siinä ajassa ehtisi jo saamaan teoksian hyvälle alulle ja kirjoittamisen parissa alkua pidemmälle.