<



Työsuunnitelma

Työstän teoksia muistiin ja paikkaan sekä tekstillisyyteen liittyen, kuten muistetut teokset – teoksia jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ihmisten muistissa. Keskustelen ihmisten kanssa, mitä teoksia he minulta muistavat, mitä he nostaisivat tällä hetkellä tehdyistä. Näyttelymuodoista kiinnostaisi yksityisnäyttely, jossa on vierailevana nyanssina teoksia, jotka jotenkin resonoivat, tekijöiltä, joilla on jostakin kohdin sama saundi kuin itsellä.

Paikka vaikuttaa taiteeseen vahvasti. Paikan vaihtuminen tuo aikaan selkeitä jaotteluja. Uudessa paikassa on vahvemmin tässä nyt-hetkessä. Se auttaa asettumaan johonkin kohtaan ja keskittymään. Pääosin liikkuvuudella ajatellaan ulkomaita, mutta poikkeuksellisesti liikkuisin kotimaassa. Palaan paikkakunnalle jolla olen asunut tai jolla haluaisin asua. Ennen Tampertta asuin kahdeksalla paikkakunnalla. Silloin ei useinkaan ehtinyt päästä sisälle paikkakuntaan eikä sen elämään. Aiemmin se oli tavallaan lopullista, vaikka myöhemmin katsoen väliaikaista. Toisella kertaa mennessä paikkakunta ei ole aivan outo. Lisäksi se voi mullistaa seudun taidetarjonnan hetkeksi aikaa, tarjota jollekulle kipinän ja oven. Avata jotain. Näillä seuduilla ei yleensä ole ylitarjontaa.

1. Teosmyynnin edistäminen

Teosten laitto myyntiin on aina ollut kitkaista. Lisäksi tähän asti myyntiä ei ole koskaan ollut varsinaisissa myyntitapahtumissa tai lainaamossa, ei teosvälityksissä eikä myyjäisissä. Sen sijaan näyttelyistä on myyty joskus tai verkkosivuilla esillä olevia teoksia on kysytty ja ostettu. Jokin ei siis toimi siinä, miten myynnin tavallisesti oletetaan hoituvan. Teokset eivät ehkä ole sillä lailla visuaalisia — kenties se, mikä herättää kiinnostuksen tämäntyyppisiin teoksiin, on jotain muuta kuin vaitelias kuva suuren tarjonnan keskellä. Kun teosten idea ja kokonaisuus on esillä, sivuvaikutuksena saattaa olla myyntiä.

Tarjolla olevissa myyntimahdollisuuksissa puitteet on usein ajateltu varsin valmiiksi. Standardointi on epäilemättä avuksi, kun organisoidaan suuria teos- ja datavirtoja, mutta taustalla oleva mielikuva myytävästä teoksesta kuin sopisi paremmin jonkun muun teoksiin. Neulansilmiä ja pullonkauloja on muutenkin, mitä käytäntöön tulee. Esim taidelainaamossa saa olla tarjolla kolme pientä parin vuoden sisällä tehtyä teosta, vaikka pieni outlet vanhemmista töistä ei olisi pahitteeksi. Eiväthän ne koskaan ole olleet myynnissä. Lainaamo ei myöskään ole verkkokauppa ja se toimii paikallisesti. Työt ovat fyysisesti taidelainaamon tiloissa ja kiinnostuneet ostajat hakevat ne sieltä, jos löytävät verkosta tämän ei kovin esillä olevan väylän. Taikosta taas ammattitaiteilijat näyttävät lähtevän. Tulppana on mm taiteilijalta vaadittu loputon työmäärä ja jatkuvasti muuttuvat säännöt. Teos- ja taiteilijakuvausten, lukemattomien tekstien pitää olla tietynlaisia ja “mahdollisimman kattavia heti alkuun”. Sivustolle pääsy riippuu tästä, tosin ensi viikolla vaaditaan muuta. Jatkossa näkyvyys vaatii jatkuvaa uusien teosten syöttämistä. Sivuston hakutoiminnoissa ja markkinoinnissa suositaan kuitenkin kapeaa skaalaa – esimerkiksi teoksia suosittelevan Artzie-taideoppaan kautta en ole löytänyt itseäni kiinnostavia teoksia, vaikka niitäkin valikoimassa on.

Olen reunamien soraääni. Ulkoilutan ajatuksia rannoilla ja pientareilla – vuoden verran olen tehnyt poiskuluvia, väliaikaisia teoksia paikkoihin joissa niitä ei odoteta. Ajoittain innostun määrästä, se kun johtaa laatuun. Kvantitatiivisia kiksejä ovat olleet runsaat sata jalkaa, jotka inventoin asunnostani tai sata kiloa kirjoittamiani päiväkirjoja. Teoksia on sanottu hyväntuulisiksi ja mieleenjääviksi. Kuulemma niissä tapaa olla jokin juju.

Paras vaihtoehto olisi julkisen tahon ylläpitämä toimiva ja näkyvä verkkokauppa vaikkapa Suomen taiteilijaseuran liittojen taiteilijoille. Sen puuttuessa toiseksi parasta on kokeilla useampia kanavia, kuten omaa verkkokauppaa ja teoksia yleisissä verkkokaupoissa sekä taidelainaamossa. Muitakin on, kuten Facebookin Marketplace ja Instagram-kauppa. Käytännöllisintä on aluksi tehdä oma verkkokauppa, vähintäänkin koekäyttää tätä vaihtoehtoa, kun sattumoisin punon mielelläni koodia. Voi seurata mikä toimii ja korjata, jos on tarvetta. Oheen voi yhdistää 3D-näyttelyä tai tapahtumia.
Oman verkkokaupan haittana on tietysti se, että yksittäisten taiteilijoiden verkkosivuilla on yleensä hipihiljaisia. Tässä suhteessa on tarkoitus investoida näkyvyyteen sen verran kuin parista työstä menisi myyntiprovisiota, jos ne myytäisi muualla. Testaan samalla, onko facebook-, instagram- ja muulla mainonnalla vaikutusta myyntiin tai sivuston kävijämääriin. Pienilläkin summilla näkee maksaako se vaivan. Uskoa ovat jossain määrin vahvistaneet myös verkkomyynnin webinaarit — ehkä tätä voi oppia. Tämäntyyppinen joka tapauksessa sopii paremmin kuin vaikkapa omat mainospostaukset somessa, niitä kun lisäksi näytetään fiideissä heikosti.

2 – Sanamuotoisen luonnosmateriaalin työstö

Kuvallisuuden rinnalla tärkeä rooli on tekstimuotoisella luonnoksella. Minulla on raakatekstiä ja ituja, joista on hyvä aika tislata esiin käyttökelpoista ainesta. Verkkokaupan tekstien ohella aineksesta voi siilautua pohjaa lehtiartikkeleihin, teoksiin ja kaunokirjalliseen aineistoon. Tai taidetietokirjaideoita, joita voi työstää tarjottavaan muotoon.
Tekstiluonnosten parissa työskentely sopii joulunaikaan, joka on pysähtynyttä ellei tyhjiötä, koska en ole viettänyt joulua 30 vuoteen. Lisäksi kirjoittaminen on tutumpaa kuin myynti, olen kirjoittanut lehtiin runsaat sata artikkelia. Pyrin löytämään yleisesti kiinnostavaa kulmaa ja tekemään helposti lähestyttävää tekstiä kuvataiteen aiheista. Lehtiartikkeleita onkin sanottu kiinnostaviksi ja sujuviksi.

— Kolmessa kuukaudessa pääsee hyvään alkuun. Näillä kaikilla on vaikutusta myös pidemmällä tähtäimellä. Hyvässä lykyssä saattaa löytyä käypä tapa toimia. Jos myyntiin löytyy sopiva toimintamalli, sillä on merkitystä paljonkin. Luonnostekstin parissa oleskelu on muutenkin aktivoivaa.