Sarjakuvafestareille olisi kiva tehdä sarjislehti, Otso Höglund tuumailee. Aikaa vain on hintsusti.
Aviisiin piirtäminen alkaa sekin kohta. ”Suomi aloittelijoille” -stripin piirtämiseen ja värittämiseen kuluu yleensä kaksi työpäivää, jos ideointia ei lasketa. Stripit syntyvät usein viikonloppuna, deadline on maanantaina.
– Säännöllisenä Aviisi on hyvä, pysyy tietty tatsi ja jatkumo.
Alkuun Höglund teki myös videotaidetta ja valokuvaa.
– Varsinaisen ”taidetaiteen” suhteen luovutin tietyssä vaiheessa. Vaatii sairaalloisen itsekurin ja työtahdin, että on pientäkään tsäänssiä elättää itsensä.
Tosin Höglund halusi alunperinkin juuri sarjakuvapiirtäjäksi, ei ”taidetaiteilijaksi”. Välillä heräsi kiinnostus arkkitehdin työtä kohtaan, mutta esteenä oli pitkä matematiikka, joka tuolloin vaadittiin. Arkkitehtuuria ja rakennushankkeita hän seuraa yhä. Vaikkapa Stockan laajennusosan pintaratkaisut ovat kiintoisia.
Sarjakuvien ohella Höglund on tehnyt palkkatyöpätkiä moniaalla, mutta leivän on usein taannut työttömyyskorvaus. Välillä hän on tehnyt palkkatukitöitä gallerioissa. Ne jaksot ovat olleet rentouttavia, koska toimeentulon stressi on tauonnut. Myös opettamista hän on kokeillut.
– Opetuksella periaatteessa pystys elättään itsensä. Mutta.
Oriveden opiston sarjakuvakurssilla oppilaat olivat motivoituneita, seurana vain oli tunne, ettei itsellä ole taitoja välittää tietoa.
Omaa osaamista on voinut paremmin soveltaa freelancetöissä, kuten kuvituksessa ja taitossa. Tosin keikkoja on heikosti, ja haittana on myös paha palkkiokuoppa. Vuoden verran Höglund teki käytännössä talkootyönä julisteita ja visuaalista ilmettä keikkailtoihin.
– Mut siitä mä olen saanut yhteyksiä ja näyttöä.
Kun tekee hyvää jälkeä, kysytään tekemään muuallekin.
– Ongelmana on se kun on tehnyt puoli-ilmaiseksi. Jos siitä poikii jotain, nekin odottaa saavansa sikahalvalla.
Toivoa on tuonut se, että työtön saa nykyisin ansaita 300 euroa kuussa ennen kuin tulo vähentää työttömyyskorvausta. Aiemmin satasen palkkiosta jäi käteen parikymppiä.
Kovin suurissa summissa ei liikuta. Höglundin tulot sarjakuvista ja taitoista ovat kahden ja puolen tuhannen luokkaa vuosittain. Ikälisiä ei ole kertynyt, vaikka 51-vuotias Höglund valmistui 20 vuotta sitten. Taidekoulun 15 kurssikaverista yksi tulee toimeen pääosin taiteella. Moni on turvautunut varmempiin ansioihin.
– Oon mäkin meinannut vaihtaa mille vain alalle, jolta saisi duunia. Että lähden merille. Mut sitten on tullut pieni nytkähdys, on saanut oman alan hommia.
Toisaalta voisi kokeilla toisentyyppistä otetta. Pidempien tarinoiden piirtäminen houkuttaa, vaikka julkaisuihin saa vain lyhyitä, pisimmillään viiden kuuden sivun sarjakuvia.
– On käynyt mielessä, ettei ajatteliskaan tekevänsä tiettyä muotoa. Jos pystys tekemään muutaman vuoden omaa juttua ja pidempää stooria.
Blogiin pitkää post-apokalyptistä kertomusta piirtävästä Minna Sundbergista on puhetta. Hän on saanut yhteisörahoituksella varoja usean vuoden työskentelyyn.
– Nettiin voi tehdä pidempää. Jos sillon, kun aloin tehdä sarjakuvia, olis ollut netti, en olis harkinnut lehtien tekemistä.
Vanhat sarjakuvatkin voisi laittaa nettiin. Osasta julkaistiin 2011 retrospektiivinen albumi ”Jos tekisin joukkomurhan”.
Joka tapauksessa voisi tehdä uuden sarjakuvalehden. Sivuja saisi olla 20–24, ohuempaa ei viitsi tehdä. Ehkä jos ottaisi osia suoraan luonnoksista? Joskus se toimii, tulee tuoretta ilmettä. Aikaa on tosi vähän. No, seuraavaan koitokseen ehtii. Tampere kuplii -festarikin on tulossa.

Minna Soraluoma