Kuvataiteilija Jussi Kivi on pitkän linjan vaeltaja taiteen metsäpoluilla niin tekijänä, kokijana kuin opettajanakin. Hänen kirjansa loppupuoli antaa neuvoja metsässä yöpymiseen ja “apuneuvoja luonnonromanttisen havainnoinnin edesauttamiseksi”. Selväksi tulee kuinka laavu tehdään ja nuotio sytytetään.
Eräohjeet ovat kuitenkin liitteenomaisia. Taiteen kiinnostus luontoon käsitellään perusteellisemmin, joten kirja vetoaa ehkä enemmän taiteen kuin retkeilyn ystäviin.
Taustalla humisee vahvasti ympäristötaiteen opetus. Lukiessa on helppo kuvitella kuuntelevansa luentoa, jonka hyvät kuvaesimerkit ja värikäs kielenkäyttö ilahduttavat. Kurssiin sisäl
tyy käytäntöä, opettajan kannanottoja ja erityyppistä teoriaa, kuten pitääkin.
Jossakin määrin moninaisuus on etu, koska se luo yhteyksiä yllättävien asioiden välille. Tosin tyylilajin vaihtelu laidasta laitaan häiritsee. Varsinkin USA:n kansallisromantiikasta kertovan viileän asiaproosan jälkeen mielipidetekstit ovat kuin eri kokonaisuudesta. Yksi osa, professori Yrjö Hailan essee, on jo irronnut omaksi kirjakseen. Ehkä käsikirjoituksen jakautuminen kirjastoksi on pysähtynyt vaiheessa, jossa käytännön opas ja taidehistoriallinen tausta olivat irtautumassa omiksi niteikseen.
Romantiikan ajan maalaustaidetta käsitellään monipuolisesti. Historiaa herättää henkiin Kiven retki saksalaisen romantiikan pyhälle maalle. Dresdenin lähellä oleva kansallispuisto on suosittu kohde, josta 1800-luvun alun taiteilija Caspar David Friedrich on maalannut kuuluisan. Yöpyminen oli luvatonta, joten seurueen lainsuojattomuus toi seikkailutunnelmaa.
Romantiikan ohella käsitellään lämmöllä ja kriittisyydellä uudempaa 1960-luvulta alkanutta ympäristötaidetta. Erityistä huomiota saavat “korkeakulttuuriset kulkurit”, eli Hamish Fulton ja Richard Long, joka on kävellyt suoraan Ison-Britannian ja Hokkaidon poikki.
Luonnonvoimille altistuminen ja asumattomat seudut ovat auttaneet kiteyttämään olennaista, mutta heidän taiteensa on myös tuotteistettua: hienostuneita valokuvia ja tekstejä, joista lentoasemien ruuhkat on rajattu pois. Ympäristötaiteesta otetaan kuitenkin esille vain harvoja klassikkoja. Perusteellisempaa esittelyä jää kaipaamaan.
Kaunotaiteellisen retkeilyoppaan voi ajatella toteuttavan Jussi Kiven ideoiman yhdistyksen ja näyttelyryhmän, Romantic Geographic Societyn periaatteita. Niitä ovat reippaan leirielämän edistäminen, pedagoginen toiminta luonnonkauneuden ymmärtämiseksi ja paikkoihin liittyvien arvojen tutkiminen.
Kirjan on määrä aloittaa uusi taideretkeilykirjasto. Nähtäväksi jää, miten sarja jatkuu, vai jääkö se heitoksi.
MINNA SORALUOMA
Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas. Kustannus Oy Taide/ Kuvataideakatemia 2004