Kuvio ry; digitaalinen residenssi Forssa

Suunnitelma

Työpaja on yhdistelmä online-työpajaa ja ulkoilua. Kokonaisuus innostaa tekemään päiväkirjanomaisia huomioita ja ulkoilemaan. Aktivoivat tehtävät ovat paikoissa, joissa kirjoittaa mielellään. Ne houkuttavat liikkumaan – ja pysähtymään, kun satunnaisen kulkijan reitillä on jotain tavallisesta poikkeavaa.
Zoom-työpajassa pääosassa on havainnointi kirjoittaen ja kuvaa tehden, moniaistisesti ja poikkitaiteisesti. Kirjoitetaan, kerrotaan kuvin, tehdään itse ja ollaan osa porukkaa. Mukana on pieni teatterillinen ja tilallinen elementti. Tehdään eri paikoissa, eri tiloissa, eri tavoin.
Ulkokohteissa on suunnistuksen ja aarteenetsinnän henkeä. Nuolet ja vihjeet johdattavat seuraavaan pisteeseen. Käytännön työtapana ulkona on tekstisapluunat ja guassi suoraan asfaltille, kivelle tai muulle pinnalle. Forssan tekstit ovat esim monivalintatehtävän tai rasti ruutuun -kyselyn tyylisiä. Paikaksi ajattelin alustavasti Loimijoen rantoja ja Wahrenin puistoa.

Minulla on syksyllä näyttely Forssan museon Molettiin, joten työpaja samalla suunnalla sopii paremmin kuin hyvin. Näyttelyyn on suunnitteilla päiväkirjaan liittyviä teoksia. Jos työpaja toteutuu, esillä on työpajassa muotonsa saava yhteisöllinen teos.
Ajankohdaksi sopii alku- tai keskikesä.

Tähän asti samaan tapaan tehdyt, vaikkakin erityyppiset väliaikaiset tekstit ovat herättäneet kiinnostusta ja aktivoineet. Jollakin tapaa lähellä tätä työpajaa on ollut Kuuntelukivi, jolle olen tehnyt päiväkirjamaisia merkintöjä ja havaintoja hiljaisen kevään äänistä.
Muuten rantakivillä ja reunamilla on ollut sattumalta löydettäviä anonyymejä sivumerkintöjä. Teokset saaneet hyvän vastaanoton ja oheen ilmaantunut dialogi on ilahduttanut. Myös tänä keväänä heti kun kivet alkoivat paljastua, on ollut hauska nähdä ihmisten etsivän vanhoista paikoista “sitä kiveä jossa oli tekstejä”.

Yksi erityisen keskusteleva kohde on ollut “Me selvitään” -kivi Naistenlahden aallonmurtajan tyvessä. Tekstini ovat saaneet suoria vastauksia mm pikkukivien, syksyn lehtien ja linnunsiementen avulla aseteltuina. ”Viimein!” oli tänä keväänä ensimmäinen sapluunalla ja guassilla tehty viesti, kun lumi lopulta suli “Me selvitään”-kiven päältä. Kesti päivän tai kaksi, kun sain vastauksen pikkukivillä. ”Si.” Pian oli myös sydämiä auringonkukansiemenillä ja “OK”. Italia ja eri kielet ovat olleet kuin yhteisenä teemana.

Koska tekstit ovat spontaanistikin aktivoineet tässä määrin, olisi kiva kokeilla, miten vastaava interaktiivisuus toimii suunnitellummin ja työpajan ohessa. Tehtäviin voi vastata samaan tapaan pikkukivillä, kepukoilla, liiduilla – mitä sattuu olemaan käsillä. Kuvio ry:n lähtökohtana oli digitaalisuus, johon tässä tapauksessa liittyy pieni läsnäolon ja konkreettisuuden häive.

Julkisilla paikoilla tehdessä tai kun muuten olen seurannut paikalle osuvien reaktioita, ihmiset ovat täpinöissään, kun löytävät tekstejä. Valokuvissa ja somessa vaikutus ei ilmeisesti välity täysin. “Näyttää photoshopatulta”, ovat tutut sanoneet, se on ollut ensimmäinen reaktio. Onhan niin instagramin kuin facebookin yleisimpiä meemimuotoja lause, joka on laitettu kuvan, väritaustan tai maiseman päälle. Yllättävä skarppius ja näyttävyys, joka innostaa paikan päällä, on haitaksi kuvissa. Sutaisu näyttäisi autenttisemmalta.
Jokin oleellinen ei välity kuvissa, mutta käytännössä ja IRL se siis toimii. Työpajaan yhdistettynä se tuo uutta väriä. Tekstejä ja tehtäväpisteitä voi tehdä etukäteen ja antaa vihjeitä niiden sijainnista työpajassa yksi kerrallaan. Tehtäväpisteissä voi olla QR-koodi, joka johdattaa lisäinfon äärelle, jolloin satunnaisista kulkijoista saattaa muodostua oma ryhmänsä. Työpaja voi olla suunnattu kaikenikäisille. Jos ohjelman kohdistaa rajatummalle ikäluokalle, kuten lapsille tai aikuisille tai nuorille, tehtävät ovat tietty erilaisia kuin yleisemmässä kattauksessa, jossa esim isovanhemmat voivat osallistua lasten kanssa.

Tekijä

Olen reunamien soraääni. Teoksia on sanottu hyväntuulisiksi ja mieleenjääviksi. Kuulemma niissä tapaa olla jokin juju. Ulkoilutan ajatuksia rannoilla ja pientareilla – vuoden verran olen tehnyt poiskuluvia, väliaikaisia teoksia paikkoihin joissa niitä ei odoteta. Niitä oli viime vuonna Tampereella sekä Turussa Olohuone-festivaalilla jokirannassa.
Ajoittain innostun määrästä, se kun johtaa laatuun. Kvantitatiivisia kiksejä ovat olleet esimerkiksi runsaat sata jalkaa, jotka inventoin asunnostani tai sata kiloa kirjoittamiani päiväkirjoja – ja niistä sikiämässä olevat teokset ja työpaja-aineistot.

100 kg sanoja


CV pdf-muodossa, Minna Soraluoma

Muutama palaute instagramissa

Viime vuonna ja jälleen keväällä maan paljastuttua moni on jakanut näkemäänsä somessa, vaikka vain pieni osa tulee omiin silmiin.

Esimerkkejä

Liplatusta — kuuntelukivi

Nottbeckin puisto

Teatterisilta ja Aurajoki