Pari vuosikymmentä Tampellan tehdasalueen vartijakoppi oli nököttänyt hylättynä pääradan varressa. Vuonna 2010 se koki muodonmuutoksen pieneksi pyhäköksi. Paikka sai nimen Galleria 234.
Muutoksen takana olivat salaperäiset P. Valkee ja J. Harmaja. Myöhemmin rakennus sai kellanvihreän kuosin, joka sillä on tälläkin hetkellä. Kesällä 2015 vanhalla vartiokopilla tapahtuu jälleen.P. Valkee toimii hankkeen moottorina. Hän asui vuonna 2010 naapuritalossa mäen päällä ja huomasi aution vartiokopin, josta voisi saada jotakin aikaan. Myös nimelle Galleria 234 löytyy käytännöllinen selitys. Kopin sisäpinta-ala on 234 senttiä kanttiinsa eli runsaat viisi neliötä.
Tänä kesänä koppi maalataan valkoiseksi yhtä päätyseinää lukuunottamatta. Rakennus toimii maalauspohjana.
– Avajaisissa sitten yleisö maalaa, me jatketaan sen pohjalta.
Sponsorointia hankkeella ei varsinaisesti ole, mutta maalit saadaan tuttavalta. Roskan kuljetus tuo myös kuluja.
Pahvilaatikoita ja rojua on kertynyt siinä määrin, että auto on tarpeen.
– Ne menee juhannuskokkoon.
Vartiokoppi on YIT:n omaisuutta siinä missä muukin tällä alueella. Rakennusyhtiöltä kysyttiin lupa paikan ensimmäiseen tuunaukseen. Tuolloin Valkee ja Harmana tekivät hommia kuukauden verran, josta kaksi viikkoa tiiviimmin.
Maalauksen ja siistimisen ohella tilaan tehtiin irrotettava puulattia. Alkuperäisessä setissä oli myös harava ja harja. Ne olivat välillä pitkään kadoksissa, mutta kumpikin on löytänyt takaisin kotiin.
– Tämän on tarkoituskin rapistua.

Yhtä jos toista katoaa tai hajotetaan, mutta periaatteena on käyttää sitä hyväksi. Kopin tämänhetkisen kalustuksen on tuonut naapuritalosta pois muuttanut tyttö, jolla oli ylimääräisiä tuoleja ja kukkapylväs. Verkkoaidan pätkässä roikkuu pyyhe, sisällä on vaatteita ja irtaimistoa. Kopilla on tämän kevään ajan asukas, jonka edellinen majapaikka purettiin tunnelityömaan alta.
– Loistokaveri, me juteltiin tunteja.
Pieniä huoltotoimia silti tarvitaan. Kesäisin Valkee on poikennut gallerialla viikon välein, vienyt pois roskia ja katsonut, onko tullut uusia merkintöjä. Jos seiniin on ilmestynyt vaikkapa jonkun solvaamista, se on maalattu umpeen. Muuten kopin moderointi on kevyttä. Tulevana kesänä tilannetta seurataan tiiviimmin, tilaan ilmaantuville merkinnöille on tarkoitus maalata jatkoa.

Improvisointia jättömailla

Vieraskirja, pieni sininen kouluvihko on kerännyt kävijöiden kommentteja. Koppia on kuvailtu elämykseksi ja Tampellan
parhaaksi kulttuurinähtävyydeksi. Vihossa on pohdittu myös eettisiä kysymyksiä ja elämän solmukohtia. Kuinka muutan elämääni. Eräs kävijä ihmetteli, voiko tällaisellakin nykyään elää. J. Harmaja vastasi, että materiaalisesti ei mitenkään. Tästä on vain kuluja. Filosofisesti – ehkä.

Eniten paikalle osuneita on viehättänyt löytämisen ilo. Täällä puseikon kätkössä on jotakin, mitä ei osaa odottaa. Sitä ei mainosteta eikä kuuluteta, sinne osutaan vahingossa. Juurikin pienimuotoinen ja vaihtoehtoinen viehättää P. Valkeeta, suorastaan vähän piilossa oleva. Vartiokopin alueella on pitkään ollut geokätkö, jonka hän löysi vasta hiljakkoin. Sekin tuo kävijöitä. Pienimuotoisia ja kätkeytyviä juttuja on syntynyt aiemminkin. Kotikylässä Hämeenkyrön Lavajärvellä on pieniä gps-paikantimella löytyviä juttuja, jotka yllättävät eteen osuessaan.
– Improvisaatio on kaiken avain. Näissä taidejutuissa en suunnittele mitään, kun työssä joutuu suunnittelemaan.
Taide on vastapainoa työlle, joka on pääosin oman yrityksen pyörittämistä ja graafista suunnittelua.
Valkee opiskeli Tamperen Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksessa 1990-luvun alkupuolella viestinnän osastolla. Puolentoista vuoden opintojen jälkeen hän tuli tempaistuksi työelämään.

Kaikki mukaan

– Joku vaisto siinä on mikä toimii, vaikka on paljon eri juttuja.
On tussipiirustusta, videota ja happeningia. On bändi ja legendaarisia äänimiehiä, kuten TR1:n viimeisen näyttelyn yhteydessä. Tanssiteatteri MD:n kanssa on vireillä yhteistyö, mikä vetää pahasti suunnittelemisen puolelle. Tanssia ja mediataidetta yhdistävässä esityksessä on käsikirjoitus ja harjoituksia.
– Yleensä koetan pitää kaiken kevyenä, voi sitten vaihtaa jos kyllästyy.
Vartiokopin ohella muitakin kiinnostavia suunnitelmia riittää.
– Esimerkiksi katutaide ja reverse graffiti kiinnostaa, hän sanoo.
Plevnan pääkatua kuvioitaisiin painepesurilla. Finlaysonin isännöitsijän kanssa oli puhetta, että alueella voisi tehdä jotakin. Isännöitsijä tosin vaihtui, joten hanke siirtynee myöhemmäksi. Koko joukko innokkaita kadunpesijöitä ehti jo ilmoittautua.
– Siihen mä aina pyrin, että saa porukkaa mukaan. Jos luukuttaa tarpeeksi eikä ajankohta ole ihan pielessä, tulee yleensä väkeä mukaan.
Sama henki on Galleria 234:n tulevissa avajaisissa, joissa teos tehdään joukkovoimalla. Maalaamisen ohella on muutakin ohjelmaa.
– Grillailua tietty, pallogrilli tuodaan tuohon pihalle.
Avajaistarjoiluun on pettämätön resepti, jonka teho on testattu.
– Kaikki tuovat vanhan viinan, joka on jäänyt juomatta kun se on niin pahaa.
Se käy ohjelmanumerosta. Moni kertoo innoissaan oman jämäpullonsa tarinaa ja kehuu kuinka hirveää se on. Pahimmasta tökötistä kilpaillaan.
– Mä ostan lähinnä limsaa.
Kerrankin artisti ei maksa. Tässä galleriassa kukaan ei maksa vuokraa eikä provisiota. Oikeastaan tämä juttu on kannanotto galleriakäytännöille ja muutenkin, hän tuumii.

Minna Soraluoma
Kirjoittaja harhailee ehtimiseen jättömailla.